Ajattelin vähän selitellä tätä kaikkea, minkä seurauksena olen nyt tässä. Olen todellakin huomannut, ettei tunteet kysy lupaa. Saattaa kuulla vähän kliseiseltä ja ehkä se sitä onkin! Mutta myöhemmin ajateltuna en tätä olisi välttämättä halunnut.
Joonaksen tapasin ensimmäisen kerran eräällä isosleirillä, jossa oltiin siis molemmat isosina. Joonas oli tyypillinen ihastuksen kohde. Hän soitti kitaraa ja hauskuutti kaikkia. Sain kuulla paljon, että monet tytöt tykkäsivät hänestä. Olihan poika hyvännäköinen ja tietynlainen pilke silmäkulmassa näkyi. Tämä on Joonaksen toinen puoli. Puoli, jota kauhean moni ei nää, on se varjopuoli hänessä. Joonas on tyypillinen teinipoika, epäkypsä, hieman itsekäs, laukoo typeriä pervouksia ja leuhkii kokemuksillaan. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun Joonas lesoilee seksillä, jota emme ole edes harrastaneet. Toki olemme normaalina parina harrastaneet seksiä, mutta se ei ole Joonaksen sanoin niin villiä. Oikeastaan todella laimeaa, intohimotonta ja kaavamaista. Seksi tuntuu jo pelkältä suorittamiselta, joltain perustarpeen tyydyttämiseltä.
Meillä on meneillään pelkkä kulissisuhde ja olemme tässä enää vain sen takia kun ei yksinkään haluta olla. Ennenkuin olin ihastunut Anssiin, mainitsin suhteemme ongelmasta. Tulimme kuitenkin siihen päätökseen, ettemme halua erota yksinäisyyden takia. Joonaksen sanoin, meillä on tarpeita jotka pitää tyydyttää :D ja nykyään suhde on myös tapa raa'asti päästä lähemmäksi Anssia. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun suostun myöntämään sen.
Mutta minun ja Anssin 'suhteesta' ja menneisyydestä seuraavassa postauksessa.
Alan jo hiljalleen kaipaamaan kesää ja aurinkoa! Kesä on todellakin lempivuodenaikani :)
kuvat weheartit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti